Aamupäivä oli vielä suht rauhallinen, sillä juhlat alkaisivat vasta klo 12. Ehdin täten käydä ravilenkillä kääntymässä radalla Bussella, Santilla pikainen maasto pyrähdys ja viimeisenä maneesissa pienet treenit Nellalla koulua. Sen jälkeen omistauduin opastamaan tallilaisia omiin pisteisiinsä ja vierailijoita jotka olivat hieman hakusessa ohjasin heidät maneesiin.
Tallissa oli tohina, kun poneja laitettiin esityksiä ja kisailuja varten kuntoon. Olin valinnut  leikkejä varten Bussen, Cimun, Monnin, Bobin, Enkelin, Nessin, Betten ja Nitan, jotka olivat varmasti luotettavia ja kestivät yleisön metelin, sekä ehkä hieman epäselviä apuja. Ne olivat myös olleet mukana ratsastusleikkitunneilla, joten ne eivät hätkähtäisi erikoisesta tapahtumasta.
Leikkeihin saivat osallistua viime päivinä ilmoittautuneet ja olin jakanut porukat valmiiksi kolmen ryhmiin.  

Klo 12 kokoonnuttiin maneesissa jossa toivotin kaikki tervetulleiksi ja selostin hieman päivän ohjelmaa. Kahviossa saisi käydä pitkin tapahtumaa, mutta jos oli ilmoittautunut leikkeihin ja kisoihin kannatti olla tarkkana milloin oli oman ohjelman vuoro. Ilmoitin myös kahvion seinällä ja katsomon portaikon seinällä olevan ohjelma, josta näki kellonajat milloin mitäkin on.

Ihan ensimmäisenä aloitettiin tallilaisten katrillilla, jossa tallilaiset olivat saaneet päättää millaisiksi pukeutuvat (jouluun liittyen, en itsekään vielä tiennyt ketä siellä olisi =D) ja koristilevat myöskin ratsunsa.
Minua oltiin pyydetty vain katsomoon, sillä he halusivat itse tehdä kaiken, säätää musiikit, valot yms. Odotin jännittyneenä yleisön joukossa mitä olisi tuleman =)
Tietenkin joulujuhla avattiin ihanasti perinteisesti "Kulkuset" joulubiisin saattelemana ja koko katrilli oli pirtsakka ja pisti pakostikkin hymyn huulille.
Ratsuiksi olin antanu toiveiden mukaan heille Ukkosen Jyrähdyksen (selvästi päähenkilön eli Joulupukin ratsuksi), Pakkasen Pureman (joulumuorille, joka kulki pukin rinnalla), White Winter Moonin, StAm Miseryn, A Million Nightsin ja Sunshine Trinityn (muutamalle vipeltävälle tontulle ='D), Mitsumu Wümiyá ja Brightest Star (poroina, ratsastajat tallitonttuina), Can You Feel Me, Hard Attitude ja Smoothie (lumihiutale ratsukkoina).
Katrilli sujui upeasti (lukuunottamatta Hanin tuttuja säpäilyjä) ja jäi hyvä maku suuhun, kuten saattoi huomata yleisöstäkin jonka suosionosoitukset olivat raikuvat.

Suuntasin maneesin keskelle ilmoittamaan seuraavaa ohjelmanumeroa, joka oli ensimmäinen ratsastusleikki. Selostin leikin säännöt ja joukkuejaot. Tallilaiset toivat kisaponit paikalle ja ensimmäiset kaksi joukkuetta nousivat ratsaille. 
Selostaessani ohjeita oli pari tallilaista käynyt viemässä tynnyrit, korit ja pallot paikoilleen. 

Ensimmäisenä lajina oli siis koripallo, vähän eri tarkoituksessa kuin oikeasti, sillä tässä tietenkin ratsastettaisiin ja pallo (joka ei ole koripallo vaan tennispallo) vietäisiin eväskoriin tynnyrin päällä toisessa päässä maneesia (matkalla oli kartioita jotka piti pujotella, ne olivat suht harvassa, että vauhdin pystyi pitämään kuitenkin) ja sitten takaisin joukkueen luo ja seuraava joukkuelainen tekisi saman. Nopeampi joukkue voittaisi ja pääsisi finaaliin, johon kaksi muuta joukkuetta olivat mitelleet vahvemman. Joukkueita oltiin siis saatu neljä kasaan sopivasti, punainen, keltainen, sininen ja vihreä, joukkuelaiset saivat käsivarteensä huivin omaa väriään.

Punainen (poneina: Busse, Enkeli, Bette) ja sininen joukkue (poneina: Cimu, Bobi, Nessi) olivat ensin vastakkain. Laskin lähtölaskennan ja joukkueen ensimmäiset sinkoutuivat vauhdilla pujotellen siististi kartiot ja tähdäten pallot koriin mallikkaasti. Yleisö hurrasi suosikkejaan ja ponit tuntuivat yllyttyvän suosionosoituksista ja tekivät parhaimpia suorituksiaan.
Ensimmäisen erän voitti punainen joukkue, mutta niukasti.
Seuraavaksi oli vastakkain keltainen (poneina: Busse, Enkeli, Bette) ja vihreä joukkue (poneina: Cimu, Bobi, Nessi).
Lähtölaskenta ja ratsukot matkaan. Vihreän joukkueen ensimmäinen kompuroi Cimulla yhteen kartioon, joka hidasti vauhtia joka on riittävä haitta joten meillä ei virhepisteitä leikeissä jaeta ;D). Loppua kohden vihreä joukkue otti aikaa kiinni ja lopulta voitti turvan mitalla! Yleisö hihkui ja kaikilla oli kivaa, myös häviäjä joukkueet iloitsivat mukana, kun finaali alkoi. Vastakkain oli punainen ja vihreä joukkue, sopivasti samoilla poneilla kuin ensimmäisillä erillään. Huomataan myös että joulun kaksi väriä, punainen ja vihreä =D
 

Katsomo hiljeni finaalin lähtölaskennan aikana ja aloittivat kannustamisen vasta kun ekat joukkuelaiset lähtivät vauhtiin. Peli oli tasaista loppuun saakka ja koripallo päättyi tasapeliin! Päätarkoitushan olikin pitää hauskaa ja luoda jännitystä, joka onnistui hyvin. Joukkuelaiset kättelivät ja kiittivät poninsakin, ponit pääsivät tallilaisten avustuksella laitumelle ja ohjelma pääsi jatkumaan.

Kello oli noin 13.15 ja ilmoitin nyt olevan virallisen puolentunnin herkuttelu tauon paikka. Sen aikana kävin itsekin haukkaamassa joulutortun ja hörppäämässä glögiä. Jutustelin tuttujen kanssa ja loppuvaiheilla menin talliin katsomaan oliko seuraavan ohjelmanumeron pollet valmiina. Siellähän se Nero odotti karsinassaan, kiitin sen varustajaa ja otin kypärän päähäni ja talutin Neron pihalle jossa nousin selkään. Ratsastin Nerolla maneesin edustalle kuuntelemaan kuulutusta, jonka Milla hoitaisi.

Kun kuulutus oli kuulunut avattiin ovi minulle ja Nerolle, valot oltiin himmennetty ja hiljainen musiikki alkoi vähitellen ja valot säädettiin hitaasti hämyisään, mutta selkeään sinertävään valoon. Vuorossa oli siis minun ja Neron perinteinen jouluratsastusesitys jossa esittelin Neron parhaat puolet ja taidot suuremmalle yleisölle.
Teimme lähesnormaalin kouluradan, piaffein, passagein, laukanvaihdoin, sekä levadein ja piruetein höystettynä. Lopuksi kunnolla takajaloille ja kumarrus. Musiikki oli oikein hienosti valittu, tallilaiset olivat auttaneet valinnassa, kiitokset! =)
Saimme raikuvat aplodit ja Nero hörisi tyytyväisenä, sillä se pitää esiintymisestä kovasti ja huomiosta. Vein Neron talliin ja hoidin sen itse takaisin laitumelle, sillä Milla hoiti jälleen kuulutukset ja seuraavan ohjelmanumeron järjestelyssä meni jonkun aikaa, jonka tallilaiset olivat järjestäneet.

Palasin maneesille juuri sopivasti kuulemaan kuulutuksen, pienistä estekisoista jossa palkintoina oli ruusukkeet kolmelle parhaalle. Ilmoittautuneita oli tullut 10, joten heille oltiin järjestetty ponit ja pari oli ottanut oman ponin mukaan. Esteet olivat väliltä 50-70cm. Olin antanut tähän poneiksi Theon, Semin, Ferrarin, Ekun ja Marun. Lopuilla osallistujilla oli omat ponit.
Tallilaiset olivat järjestäneet kisat omin avuin ja halusivat jälleen minun vain katsovan, sanovat aina, että teen niin paljon yksin aina, joten haluavat auttaa minua mahdollisimman paljon... Voi niitä =)

Estekisat olivat jännittävät, mutta hilpeät joulumusiikin säestyksellä. Monia pudotuksia ei tullut ja lopuksi voittajat oli selvillä. Tulokset otettiin nopeuden ja pudotusten mukaan.
Kolme parasta olivat: 1. Vierailija Tilli Frogaderolla, 2. Tallilainen Sannu The Fallen Onella, 3. Vierailija StAm Know Your Enemyllä. Kaikki kisaan osallistuneet saivat karkkipussin ja hevosille namipussin.

Tähän mennessä kello oli 14.45 ja ohjelmassa oli jälleen leikki, joka ratsastettaisiin yksilöinä ja seitsemän ratsukkoa mukana leikissä. 
Selostin leikin kaikille. Yksi ratsukko olisi keskellä maneesia, kun muut kuusi kuudessa eri kohdassa maneesissa, jotka oli merkitty kepeillä, odottamassa keskimmäisen käskyjä. Peli on hedelmäsalaatti, mutta nimellä tallipalaa. Jokaiselle ratsukolle sanottiin joku ponirotu (kahdelle aina sama) ja kun keskellä ollut pääsee jollekkin tikulle tulee hänen rodukseen se minkä hän juuri huusi. Sitten seuraava keskelle jäänyt huutaa taas rodun. Rodun sijaan voidaan huutaa myös tallipalaa jolloin kaikki vaihtavat paikkaa. Peli etenee aina 5 siirtoa noin, jolloin yksi paikoista vähennetään ja yksi putoaa pelistä (tällöin keskialuekkin on tietty paikka johon pitää keretä). Lopuksi on jäljellä enää kaksi ratsukkoa ja he ottavat kisan jossa pidetään kananmunaa lusikassa joka on suussa ja menevät mahdollisimman nopeasti maneesin toiseen päähän kananmunaa tiputtamatta. Nopeampi tai se jonka kananmuna on ehjä voittaa ja saa palkinnoksi joululahjapaketin (joka sisältää schleich ruunivoikon lusitanon).

Pelin poneina olivat Nessi, Envy, Nita, Enkeli, Sawa, Sohvi ja Belle. Ratsastajiksi oli ilmoittautunut tallilaisia ja muutamia vierailijoita.

Leikki ei jättänyt yleisöäkään kylmäksi, sillä yleisöstä neuvottiin kiihkeästi vapaita paikkoja ratsukoille ja kannatettiin suosikkejaan. Tapaturmia ei sattunut ja voittaja saatiin selkeästi, sillä toisen kananmuna tippui valitettavasti omaan syliinsä =D

Kaikki olivat iloisina leikin jälkeen ja oli loppu huipennuksen vuoro. Kello oli sopivasti 15.40 ja kaikki pyydettiin maneesin keskelle katsomosta ja kahviosta. Oli tallilaisten laatiman joulutanssin vuoro. Yritin tietenkin livistää sillä verukkeella, että olen tallinomistaja ja tarvitsen huvini sivustakatsojana =D Mutta tallilaiset eivät suvainneet sitä vaan nauraen vakuuttivat, että kannattaa osallistua.

Tipe tipe tip tap alkoi soimaan ja tallilaiset demonstroivat tanssinsa ja lopulta kaikki tanssivat vähän hulvatonta ja säädettyä letkajenkkaa ja tiputanssia ='''D

Päätökseksi toivotin kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta ja sain raikuvan vastauksen kun kaikki vastasivat yhteenääneen.

Juhlan lopuksi kaikki olivat liikuntaa saaneita ja jotkut nauroivat vieläkin huvittavalle tanssille. Monet kävivät kiittelemässä tallilaisia ja minua hyvistä joulujuhlista.

Kun ihmiset olivat suunnaanneet kotia kohti joulunviettoon, teimme tallilaisten kanssa teho/pika siivouksen jonka päätteeksi keräsin porukan vielä maneesiin jossa jaoin jokaiselle tallilaiselle pienen paketin jonka saisi avata vasta jouluna ;) Kerron joulun jälkeen sitten mitä paketeissa on ettei yllätys mene pilalle!

Iltatallia tehdessäni olin päästänyt Lutan mukaan juoksentelemaan, se haisteli uusia hajuja vierailijoista ja oli huomionkipeänä vietettyään aikaa yksin sisällä muutaman tuntia.
Hevoset vaikuttivat tyytyväisiltä itsekin kun olivat päässeet vähän virkistävämpään touhuun tänään ja juhlamieli oli tarttunut niihinkin. Iltarehulle rauhoituttiin kuitenkin ja höristeltiin kiitokseksi. Hyvät yöt huikattuani, lukitsin tallinoven Lutan luikahdettua pihalle riehumaan.

KIITOS KAIKILLE MAHTAVASTA JOULUJUHLASTA! SE EI OLISI ONNISTUNUT NÄIN HYVIN ILMAN TEITÄ! =)

Tänään heti aamusta herättiin joulujuhlien valmisteluun, aamutallin sain hoidettua Lutan kanssa rauhassa klo 6.00, mutta joskus seitsemän jälkeen ensimmäiset innokkaimmat olivat päässeet paikalle.
Luta on jo ominut tallipihan sen verran, ettei enää pyöri pelkästään minun jaloissani vaan seikkailee omiaan pitkin pihaa.
Ilmoitin heti ensimmäisinä tulleille, että juhlien järjestely aloitettaisiin karsinoiden siivoamisella, kunhan hevoset on saatu ulkoilemaan. Tänään sainkin paljon apujoukkoja viemään hevosia ulos. Vähän yli kahdeksan oli jokainen kuuraturpa ulkona nauttimassa kirpeästä talvisäästä, shetlanninponitammat pistivät taas oman shownsa pystyyn laitumella kirmaillen syvässä hangessa kuin päättömät kanat. Sen sijaan arabi herrat Chadi ja Manu tuntuivat valittavan säästä vaikka niillä oli paksuimmat loimet päällänsä. Pojut pistivät kuitenkin rähinäksi ja nahistelivat leikillään nyppien toistensa riimuja.

Karsinoiden siivous aloitettiin puoli yhdeksän aikaan, ilman nurinoita, sillä kaikki olivat selvästi saaneet joulumielestä kiinni ja auttoivat mielellään. Porukkaa tuli vähän väliä lisää ja jokainen tarttui työhön mielellään. Tajusin vielä jossain vaiheessa, että voisimme tehdä kätevästi siten, että ne jotka ovat aloittaneet karsinoiden siivoamisen ensimmäisenä lähtisivät ratsuttamaan hevosia ja täten vapautuisi kottareita ja talikoita myöhemmin tuleville ja aina sitä mukaa vähitellen porukkaa pääsisi ratsastamaan. Lopulta kaikki olisivat käyneet ratsastamassa ja ensimmäiset alkaisivat olla tulossa takaisin niin voisi aloittaa juhlan kunnolla järjestelemisen.

Karsinat olivat jo puhdistettu kokonaan kun ihmiset alkoivat vähitellen palaamaan ratsastuslenkeiltään. Olin jakanut hevoset tarkasti sen mukaan mitä tiesin kenenkin osaavan ja pärjäävän, sanoin myös, että kentälle saa mennä kerralla vain 3 ja maneesiin 7, koska maneesin pystyi paremmin jakamaan puoliksi. Maastoon sai mennä vapaasti, muttei hurjastella liikaa, ettei säikyttäisi vastaantulevia ratsukoita ja raviradalle sai mennä sitten taas kuinka moni tahansa, muistaen kuitenkin ettei liikaa hurjastelua. Maastoradalle en antanut tällä säällä kenenkään mennä, sillä siellä ei oltu tarkastettu reittejä viikkoon.

Olin pyytänyt tallilaisia laittamaan sanaa kiertämään, että kokoonnuttaisiin tallipihalla klo 12 jolloin kaikki olisivat varmasti palanneet lenkeiltään.

Luta riekkui jaloissani kun odottelin porukkaa pihalla. Kun vaikutti siltä, että kaikki jo tulleet olivat paikalla, kiitin ensimmäisenä kaikkia avusta ja kehuin heitä reippaudesta.
Sitten aloin selostamaan mitä olisi tehtävänä tänään. Aluksi tallin lattia pitäisi lakaista ja varmistaa kaikki joulukoristeet tallista, että ne ovat kunnolla kiinni sillä ne oli jo jonkin aikaa sitten laitettu. Seuraava tehtävä olisi maneesin koristelu ja leikkien suunnittelu ja valmistelu mitä mahdollista etukäteen.
Kahvion pitäjät sitten taas pääsisivät leipomaan ja valmistelisivat kahvion siihen kuntoon, että siellä voisi ihan jopa oleilla kun syö leivoksen ja ottaa lämmintä juotavaa huomisessa juhlassa.
Porukka jakaantui juuri sopivasti haluamiinsa valmisteluihin ja myöhemmin saapuneet menivät hyvin mukaan auttamaan muita.

Itse auttelin siellä täällä ja pidin Lutaa silmällä, sillä sen oli aivan pakko saada hyöriä mukana ja maistella koristeita... Kävin eniten auttamassa leipojia, sillä olivathan he minun talossa ja osasin parhaiten auttaa kodinkoneiden kanssa. Hyvin siellä kuitenkin sujui.

Kuuden aikaan alkoi jo näyttää valmiilta ja leivonnaiset olivat täysin valmiit ja maistiaisille päästäisiin kun järjestelyt olivat valmiit. Aiemmin oltii syöty välipalaksi hernekeittoa ja pannukakkua jonka leipojat olivat halunneet tehdä siinä samalla. Nälkää ei siis päästy kärsimään =D

Seitsemältä istuttiin jo syömässä maistiaisia pipareista, joulutortuista ja pikkuleivistä jotka maistuivat liian hyviltä. Leipojat saivat paljon kiitosta, kuten myös koristelijat ja siivoilijat. Talli oli loistanut puhtauttaan kun olin käynyt siellä viimeisenä katsomassa ja koristeet olivat oikein nerokkaasti sijoiteltu. Leikkien ja kisojen kehittelijöiden ideat olivat hulvattomia ja hyvin toteutettavissa, sillä pystyin hyvin antamaan tarkoitukseen sopivat ponit ja hevoset, lajeja varten.
Huomisen leikit ja kisat kuulette sitten huomisen juhlaraportista =B

Porukka alkoi vähitellen illan mittaa kaikota, mutta iltatallin tekijät jäivät vielä auttamaan hevosten sisälle laitossa ja iltaruokinnassa. Olin vienyt Lutan sisälle, sillä se oli selvästi uupunut päivän riehumisista ja tutkiskeluista, eikä sen kannattanut pyöriä jaloissa kun hevosia ramppasi talliin.

Yhdeksän aikaan kaikki olivat lähteneet ja lukitsin tallienovet perästäni toivottaen hyvää yötä hevosille.

Viime päivinä tallilla ollaan järjestelty joulunviettoa, koristelu on aloitettu ja joulun ajan tapahtumat on päätetty. Hevosetkin tuntuvat olevan joulumielellä, sillä pientä kujeilua ja virkistelyä on ilmennyt ratsastuksessa ja laitumella. Tapaturmilta ollaan säästytty, sillä viatonta riemunpitoahan ne pollet ovat pomppineet.

Lumi on ollut jo pitkään maassa, viime kuun alusta saakka. Silloinkin oli riemu katossa niin hevosilla kuin muilla tallilaisilla =)
Valkoiset ponit ovat ruvenneet soluttautumaan turhan hyvin hankiin välillä, sillä yksi ilta jouduttiin suuremmalla porukalla etsimään Monnia, sillä sitä ei huvittanut tulla muiden ponienkin mentyä. Lopulta se tuli kun haettiin leipä ämpäri ja sitä kolisutettiin. Oli se kyllä jännää, kun tuntui poni täysin maan nielemältä ja olihan se aikalailla, kun lunta on paikoittain jopa yli puolimetriä. Shetlanninponeillahan on hauskinta, kuten myös miniatyyreillä ja talvi varsoilla, mutta se ei näytä niidenkään menoa haittaavan, kun vauhdilla sitä loikitaan pitkin poikin ja luodaan omat urat syömäpaikalta, vesiämpärille ja metsään.

Tapahtuipa tuossa yksipäivä mielenkiintoinen sattumus, joka on pistänyt hieman päiväjärjestystä uusiksi. Nimittäin ollessani kärryillä liikenteessä Ässällä pari päivää takaperin, tuli reissullamme yllätys vastaan. Menimme hieman rämeistynempää metsätietä, kun huomasin liikettä ojassa. Pysäytin Ässän samantien, jo senkin takia ettei Ässä saisi härväriä mönkijäisestä. Onneksi pysäytinkin, sillä ojasta löytyi pieni pentu. Aluksi luulin sitä koiranpennuksi, mutta mentyäni lähemmäksi sainkin todeta sen olevan sudenpentu... Niskavillani nousivat pystyyn, mutta olin samalla onnellinen, näin vihdoin suden ihka elävänä, mutta samassa tajusin, että metsässä voi olla susi laumakin, kun kerta pentukin löytyy... Pentu näytti kylläkin viruneensa pitempään jo ojassa ja vaikutti jotenkin heikolta. Vannotin Ässälle, että nyt paikka ja jätin sen seisomaan tielle, kun menin itse ojaan nostmaan pennun syliin. Otin sen varovasti, mutta tukevasti syliin ja tunnustelin oliko sillä ruhjeita, mutta pentu oli täysin ehjä, vain erittäin laiha ja kylmissään. En epäröinyt enää hetkeäkään ottaa pentua mukaan, sillä se oli selkeästi hylätty, varmaan juuri pienen kokonsa ja heikkoutensa vuoksi. Nousin varovasti Ässän kärryille ja asettelin pennun takin sisään hieman kuin pussiin, ettei se tippuisi ja että sillä olisi lämmin. Käännyimme takaisin päin ja annoin Ässän jolkotella rennosti tallille päin, onneksi sitä ei tarvitse ohjata enempiä, kun vain pitää ohjat kädessä kotiretkillä.
Tallipihassa hyppäsin kärryiltä ja huikkasin talliin josko joku voisi tulla auttamaan, pari innokasta tallityttöä säntäsi ottamaan Ässän, kysellen samalla mikä minulla oli sylissä, vastasin sen olevan koiranpentu, sillä en halunnut edes kuvitella millainen häly siitä tulisi jos kaikki kuulisivat sen olevan susi... Suuntasin talolleni, jossa lämmitin pennulle maitoa sekä tein sille lämpimän pesän kankaista ja korista. Sitten soitin eläintensuojeluviranomaiselle, joka kehotti pitämään pennusta huolta ja, että he voisivat hakea sen vielä tänään, mutta sanoin mielelläni pitävän pennun jos se sopisi heille ja selostin tiloistamme sekä mahdollisuuksistani pitää sutta täällä. Kerroin, että kasvettuaan pennulla olisi mahdollisuus päästä metsiimme kulkemaan vapaana, mutta myös siitä, että se voisi mahdollisesti lähteä lauman mukaan jos sellainen ikunaan löytyy. Henkilö jonka kanssa puhuin oli erittäin myönteinen ideani suhteen ja sanoi luottavansa täysin minuun (olin ennenkin ollut yhteydessä eläintensuojeluviranomaisiin, ja siellä ehkä tunnistettiin minut, joten asia oli vielä helpompi saada onnistumaan). 
Sain heiltä vielä neuvoja miten pennun kanssa kannattaa toimia, mutta tiesin asiat jo entuudestaan, mutta kiittelin kohteliaasti ja lupasin pitää pennusta parhainta huolta.
Puhelun päätyttyä käännyin pennun puoleen joka oli nukahtanut masu täynnä ja nautti selvästi lämpimästä pesästään. Silittelin pentua varovasti ja soitin yhdelle tallitytölle ja kysyin jos hän voisi kerätä pari muuta tallilaista liikuttamaan hevoset jotka minun piti tänään liikuttaa, mutta nyt en voinut. Sanoin kertovani syyn huomenna, kun taas pääsisin tallille, sillä nyt loppu päivän olisin vahtimassa pentua. Tallityttö myöntyi ilomielin ja kiitin häntä kovasti. Iltatallin tänään oli muutenkin hoitamassa tietty porukka.
Tein suosiolla lisää lämmintä maitoa odottamaan tuttipulloon, että pentu heräisi.
Sainkin todeta pennun heränneen sillä aikaa kun olin puuhaillut muuta. Se taapersi hieman arasti ympäri olohuonetta, mutta ei pelännyt minua yhtään. Kävin hakemassa tuttipullon ja menin istumaan lattialle. Pentu joi reippaasti ja tyhjensi pullon hetkessä. Silittelin sitä sylissäni niin kauan, että se nukahti jälleen. En lähtenyt siitä mihinkään vaan annoin suloisen pennun nukkua rauhassa sylissäni.

Nyt pentu on jo kotiutunut hyvin ja voin ottaa sen mukaan tallille, kunhan pidän sitä sylissä aina kun hevosia on lähistöllä etteivät ne liiskaa pientä vipeltävää sutta. Selvästi se on jo jonkin ikäinen, sillä se juoksee ja riehuu kuin aikuinen koira.
Kerrottuani tallilaisille mikä tämä otus oli tuli tietenkin esiin niitä jotka epäilivät sen sopeutumista ja sitten taas niitä jotka innostuivat silmittömästi.
Selitin selvittäneeni asian eläinsuojeluviranomaisillekin ja he suostuivat ilomielin antamaan pennun kasvaa tilallamme. Pentu sopeutuisi tallille kuin koira, mutta se saisi aikuisena kulkea vapaana metsissämme. Lopulta kaikki heltyivät pentuun ja kyselivät saisivatko he silittää sitä ja pitää sylissä, mutten heti aluksi antanut sitä jokaisen riepoteltavaksi. Myöhemmin kuitenkin pentu jo touhusi omasta tahdostaan kenen tahansa kanssa joka sille oli kiltti ja lähestyi sitä oikein ja rauhallisesti.

Meillä on nyt sitten tallisusi, jota ei ihan jokapaikasta löydäkkään =) Pentu sai nimekseen Lonely Wolf, mutta sitä kutsutaan nimellä Luta. Se on myös osoittanut kiinnostusta hevosia kohtaan, mutta näin aluksi vain tallinpieniin miniatyyreihin, koska ne ovat turvallisen kokoisia. Kumma kyllä hevoset eivät ole säikkyneet sitä, ehkä siksi, ettei se ole kuitenkaan kasvanut kokonaan luonnossa ja täten ei omaa uhkaavaa suden auraa?
Voin sanoa Lutan olevan mitä sympaattisin sudenpentu, sillä iltaisin se käpertyy kainaloon kerjäämään huomiota ja nukkumaan mennessä se asettuu usein jalkopäähän nuttuun. Aamulla se herättää iloisesti vinkuen, juuri sopivaan aikaan aamutallia varten (eli joillekkin liian aikaisin muttei minulle).
Tallissa se osaa olla hiljaa ja kulkee enimmäkseen minun perässäni ja kadotessaan tulee kuitenkin kutstuttaessa.

Tarkkaillaan siis miten Luta kehittyy meillä =)

Tänään oli mitä normaalein ja rauhallisin päivä Sturm Amoralissa. Porukkaa ei rampannut niin paljon kuin pahimpina päivinä ja sain keskittyä täysin tallin omiin asioihin ja päivärutiiniini.

Aloitin metsälenkillä Raging Machinella, joka oli talvesta aivan törrellään, mutta pysyi hallinnassa kuten aina. Tachi rakastaa talvea ja täten maastolenkki teki sille terää ja se nautti täysin siemauksin laukka pyrähdyksistämme syvissäkin hangissa. Tachi on ihana hevonen, jo siitä, että se on hieman erikoisemman rotuinen eikä kenen tahansa käsiteltävissä, mutta myös siitä, kun se on erittäin vahva ja sinnikäs jo alkuperänsä takia. Tachi jaksaisi varmaan porhaltaa syvässä lumessa pitkäänkin ilman hengästymistä, mitä nyt siitä saa käsitystä kun olemme monesti laukanneet pitkiä peltotaipaleita 40cm lumikinoksissa ilman hengästyksen puhahdustakaan (paitsi minulta ='D).

Tachin lenkin jälkeen oli tasapainotukseksi koulutreenit maneesissa Nerolla, joka uhkui energiaa, mutta oli normaaliakin hellyydenkipeämpi joten harjaustuokio venyi ihan reilusti. Ei sitä nallekarhua pysty vastustamaan kun se katsoo nappisilmillään ja toivoo haleja ja rapsutuksia tuuhean harjansa peittämään kaulaan. Nero kasvattaa talvisin myös aivan ihanan talvikarvan joka on varmasti yli 3cm paksu, jotkut tallitytöt vitsailevat sen kasvattavan jo melkein pahemman talvikarvan kuin Little Bohemian, joka on tallimme Dartmoorponi julkkis tuuhean niin talvi- kuin kesäkarvansa johdosta. 
Nero on talvella siis nallekarhuakin nallekarhumpi.
Koulutreenit sujuivat tuttuun tapaansa moitteettomasti, teimme paljon kiemuroita ja kaamuroita, sekä siirtymisiä, jotka valpastuttivat Neron äärimmilleen. Nero työskenteli upeasti koko vähän yli tunnin pituisen treenin, enkä voinut kuin kehua sitä päästessämme tallille.

Seuraavaksi oli päivän estehyppelyt Radin kanssa. Se oli hieman säikkynä tänään ja harjatessa se kuulosteli todella tarkkaan jokaista kolahdusta käytävällä, onneksi puheeni rauhoitti sitä sen verran, että pääsimme ongelmitta maneesille. Olin käynyt Neron tuotuani kokoamassa esteitä välille 100 ja 140cm.
Lämmittelyn jälkeen Radi rauhoittui ja rentoutui, jolloin se alkoi työskennellä hyvin ja kuunteli apujani hienosti. Radi hyppäsi myös upeasti, sillä onhan esteet sen suosikki laji. Viimeisinä esteinä loikimme 140cm esteitä, jotka suoriutui hienosti, vaikkakin vähän epäröintiä tapahtui tukevammalla okserilla. Kuitenkin selvisimme pudotuksitta, kun lukuun ei oteta heiluvia puomeja... 
Radikin sai suuret kiitokset ja pääsi muiden tapaan laitumelle riekkumaan ja päiväheiniä nauttimaan.

Loppu päivän vietinkin karsinoita siivoillen ja hevosten iltaruokia valmistellen. Onneksi apunani on tallityttöjä jotka auttavat lähes kaikessa, enkä tiedä miten pärjäisin ilman heitä, eli muistetaan heitä täälläkin. Kiitos jokaiselle teistä! =)

Iltaan mennessä olinkin avustuksella saanut karsinat siivottua ja oli aika hakea hevoset sisälle pakkasten kiristyessä. Iltaruoat jaettiin rauhassa ja talli suljettiin tyytyväisen rouskutuksen saattelemana.

Todetaan tähän loppuun vaikka, että olipa hieno tähti taivas ja täysikuu!

Heipsan,

Nyt olen tullut siihen tulokseen, että tykkään kirjoittaa, mutta en saa sitä aikaiseksi itse tallin sivuille vaan sen pitäisi juuri olla blogi, joten tässä se nyt on! Sturm Amoralin oma blogi.

Viime aikoina on tapahtunut paljon ja tekee varmaan ihan hyvää itsellenikin kerrata asiat. Vai käytäisiinkö koko tallin elämänkerta pääpiirteittäin läpi? Tehdäänpä niin.

Sturm Amoralin taival alkoi 17.1.2009 jo pidemmän suunnittelun jälkeen. Itse olen pitänyt jo monia virtuaalitalleja aikoinaan, harrastus alkoi kokonaan suunnilleen vuonna 2003. Muistelen edelleen lämmöllä niitä päiviä, sillä vielä silloin touhu oli hieman erilaista...
Kuitenkin, Sturm Amoralin alku oli hidas, mutta varma. Tiesin tarkalleen mitä halusin tallilta ja varmoin ottein etenin sitä kohti.

Ensin Sturm Amoral toimi hiljaisesti sen enempiä itseään toitotellen ja tapahtumia järjestellen, vaan mainostelin hiljakseen ja hoitajia ilmestyi muutama. Olin oikeastaan tyytyväinen ettei tullut hoitaja rynnäkköä, sillä muistan mitä hirvityksen kauhistusta se aika oli, jolloin ensimmäisellä virtuaalitallillani oli joka ikisellä hevosella hoitaja (eli lähemmäs 50 hoitajaa...) ja jokainen kirjoitti ahkerasti ja usein ja pitkästi... Tietenkin tuosta olin iloinen, mutta oli se rankkaa ja nykyään tyydyn vähempään hoitokapasiteettiin.
Eli alussa Sturm Amoralissa oli hoitaja toimintaa johon koko tallin toiminta oikeastaan nojasi, kisoja ruvettiin myöhemmin järjestämään enemmän ja välillä vähemmän. Hoitajat vaihtuivat ja tuli pysyvämpi hoitajapiiri joka piti myös keskenään yhtä.
Tulipa sitä järjestettyä hoitajille omaakin toimintaa mm. talvimaasto joka oli oikein onnistunut ja siitä jäi positiivinen mieli, että "Hei näitähän kannattaa järjestää!".

Myöhemmin tuon innoittamana päätin järjestää suurimman tapahtuman ikinä mitä virtuaalitalleillani ollaan nähty. Nimittäin Reason to Shine -show järjestettiin juhlistamaan Sturm Amoralin 1-vuotis syntymäpäivää.
Tapahtumaan saatiin paljon osallistujia ja kaikki esiintyjä paikat saatiin täytettyä ja katsojiakin oli... Enemmän kuin osasin toivoa!
Esitykset olivat toinen toistaan upeampia ja vieraileva esiintyjä saakoon kunniamaininnan esityksestään!
Shown aikana silmäteräni Northern Perfection sai myös vihdoin kaipaamansa tähti hetken. Upea ori Nero on seurannut minua koko pitkän virtuaalitaipaleeni, mutta vasta Sturm Amoraliin saapuessaan se pääsi oikeaan asemaansa. Nerosta voisi tehdä ihan oman lukunsa joskus, joten jääkööt tämä tarina Nerosta tällä kertaa tähän.

Show'n jälkeen tallin toiminta alkoi taas tasaantua ja vähitellen huomasin, että hoitajat alkavat hiipua ja alkoi tulla päiviä jolloin ei ollut viestin viestiä vieraskirjoissa (joita normaalisti oli vähintään muutama päivittäin).
Tallin oma toiminta, nimittäin kasvatus kukoisti tuolloin täydessä kukassa ja varsoja syntyi tiuhaan tahtiin. Olenkin tänä päivänä ylpeä kasvattilistastamme ja itse kasvateista, jotka tuovat vielä mainetta ja kunniaa tallillemme joku päivä. Ja vaikkeivät toisi ovat ne silti yhtä rakkaita kaikki.

Vähitellen aloin taipua sille linjalle, että tallin olisi paras haihtua... Ainakin joksikin aikaa ja vielä loppu talvesta talli oli jonkin moisella tauolla, jolloin harkitsin kyllä sen kokonaan hävittämistä muiden näkyviltä, jättäen sen täysin itselleni, pois yleisöltä.
Toisin kuitenkin kävi, sillä tiesin että haluaisin vielä kuitenkin pitää tallin kunnon toiminnassa ja tulisihan kasvatustoiminnasta vaikeampaa piilotetulla tallilla.

Palasimme takaisin virtuaalimaailman tietoisuuteen, mutta ilman hoitajatoimintaa täysin jalostukseen ja kisaamiseen painottuen. Talli uudistui täysin, ulkoasu vaihtui, sivuja uudistettiin ja päivitettiin taas ajan tasalle, kasvatusroduille tehtiin omat sivut sivujen selkeyttämiseksi.
Totesin erittäin nopeasti, että tämä on juuri oikea toiminta tapa meille ja jatkoimme sitten täysin ilman hoitajia.

Myöhemmin tuli aika jolloin talli joutui hiljaiselolle, omistajan IRL-elämän muutosten takia. Talli oli kuitenkin koko ajan toiminnassa omalla painollaan.
Ja kun oma elämä taas tasaantui oli into kasvanut taas muutamia asteita ja jaksettiin porhaltaa täysillä uusiin tuuliin.
Tein kunnollisia suunnitelmia kasvatusta varten ja valitsin hevoset joilla kisataan kunnolla tiettynä kautena. Nämä olivat hyviä päätöksiä ja sain kaiken toimimaan juuri toiveitteni mukaan.

Tänä päivänä elämme edelleen Sturm Amoralin kulta-aikaa ja kasvatus kukoistaa, sekä kisoissa kierretään ahkerasti.
Foorumeiden kautta olemme olleet yhteydessä ulkomaailmaan ja uusia hevosia on ostettu kannan kartoittamiseen ja uuden veren tuomiseen kasvatukseen.
Tallillemme saapui muunmuassa pari mini hevosta, falabella ja miniature horse Groveyard's Gold-Ghost ja Snapdragon, new forest ori Rotvallin Calix, hurmaavat islantilaiset nuoret Dimma frá Drómundur, Ljufa frá Drómundur, Fjödur frá Drómundur, Galdur frá Drómundur, Beinir frá Ljóma ja Trítla frá Ljóma. Ja jalostuksessa olemme käyttäneet muiden tallien hevosia paljolti. Jopa Ionicilta saatiin upea Pintabian tamma meidän StAm Radical Burning Heartille. Niiden upea Jazz Heart Ion varsa on ensimmäinen Ionicin kasvatti tallissamme ja tämä on aika hienoa jos saan sanoa! Olen jo virtuaalimaailma elämäni alusta seuraillut vaivihkaa Ionicia, mutta en alussa sitä pitänyt minään niin upeana kuin nykyään.

Sturm Amoral kukoistaa siis juuri tälläkin hetkellä ja tulevaisuus näyttää kirkkaalta. Varsoja syntyy vielä lähi päivinäkin ja pitäisi olla tulossa muutamia tuonti hevosiakin. Islanninhevosten kasvatus pääsee käyntiin ja tinker kanta tulee kasvamaan. Neron varsoja tullaan pian näkemään näyttelyissä ja kisakentillä entistä tiuhempaan. Ja uusi silmäterä, StAm Radical Burning Heart pääsee kisaputkeensa ja joku päivä senkin jälkeläiset tulevat olemaan kisakenttien kauhuja vastakilpailijoille. 
Shetlanninponeja sekä Miniatyyrejä olisi myös tarkoitus aktivoida niin kisakentillä kuin jalostuksessa, ja shetlanninponeille tullaan etsimään vierailta talleilta verta linjoihimme.

Paljon on siis tuleva tapahtumaan ja paljon on tapahtunut, eikä tuossa ollut edes kaikki! Suosittelen siis pysymään mukanamme ja varsinkin jos olet kiinnostunut itse tallin toiminnasta kannatan tarkempaa perehtymistä Sturm Amoralin toiminta -sivuun.

Tässä oli ensimmäinen kirjaus blogiin ja näitä tulee olemaan aika tiuhaan, jotta tallin toiminta alkaisi näkyä enemmän ja saan tehdä sitä mistä tykkään, kirjoittaa. Ja mikä parasta kirjoittaa unelmasta jota elän, mutta virtuaalisesti.

~ Hevy